perjantai 16. joulukuuta 2011

Some respect

Johtuneeko maailman pirstaleisuudesta ja omasta järjestyksen kaipuusta, mutta tykkään kovasti auktoriteettitietokannoista - vaikka en vielä oikein tajuakaan kaikkea mitä ne tarkoittavat - puhumattakaan tekniikoista millä niitä yhdistellään järjestelmiin. On vain jotenkin niin turvallista ajatella, että jossain joku taho on koonnut yhteen selkeitä sanastoja asioista ja ihmisistä.

Nyt kannattaa tietysti kysyä, miksi meillä pitää olla joku auktoriteetti tätäkin varten? Yksinkertaisesti siksi, ettemme me elä missään Suomi- tai Lappi-saaressa, vaan monimutkaisessa maailmassa, missä Maija luetteloi Tsehovin teokset kirjoittaen nimen juuri näin, mutta toisaalla Mary kirjoittaa sujuvasti Chekhov ja Paola Barcelonassa Chejov. Välineelllä, joka kokoaa  yhteen nämä moninaiset kirjoitusasut, saadaan perimmiltään yksinkertaiselle tietokoneelle selitettyä, että me kaikki nyt puhumme yhdestä ja samasta ihmisestä.

Tutuin auktoriteetti useimmille kirjastoihmisille on varmaankin VESA-asiasanasto. Kirjastojärjestelmästä pitäisi löytyä myös luetteloinnissa käytettävä henkilönimien auktoriteettitietokanta tai yhteys ulkoiseen tietokantaan. Asia ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen ja liittyy tavallaan myös semanttisen webin kysymyksiin, sillä yksittäinen taiteilija voi usein esiintyä monissa rooleissa (esiintyjänä, säveltäjänä jne.), mikä pitäisi pystyä selittämään tietojärjestelmille, mikäli tietoja halutaan vaihtaa onnistuneesti järjestelmien välillä.

Kansainvälinen ISNI- tietokanta kokoaa yhteen julkisia identiteettejä, lähinnä taiteellisten toimijoiden tunnisteita. Digitaalinen kirjasto -blogissa ilmestyneen kirjoituksen mukaan tietokanta sisältää tässä vaiheessa noin kolme miljoonaa nimeä, joiden joukossa on jo kymmeniä tuhansia suomalaisia kirjailijoita tai muita luovan työn tekijöitä. Hankkeesta hyötyviä tahoja ovat kirjastojen lisäksi esimerkiksi kustantajat ja tuottajat sekä tekijänoikeusjärjestöt. Suomessa ISNI-hankkeessa on toimijana Kansalliskirjasto, ja tämänhetkisen arvioin mukaan käyttöönotto toteutuisi kahden-neljän vuoden kuluttua.

Vastaava, OCLC:n yhteydessä toimiva auktoriteettitietokanta on VIAF. Näiden kahden ero vaikuttaa asiaan syvällisemmin perehtymättömälle olevan ISNI:n jatkossa saava virallisen standardin asema, kun taas OCLC on voittoa tavoittelematon kirjastoalan yhteisö, joka tuottaa mm. WorldCat-luetteloa. Auktoriteettitietokantojen kysymyksiä selventävät Tietolinjassa 1/2010 julkaistut  Juha Hakalan ja Laila Heinemanin artikkelit. Asia on lopulta yksinkertainen- auktoriteettitietokanta on Baabelin kala.