IFLA 2012 : Osa 4 Kirjastojen tekninen tulevaisuus on jo täällä

OLCL:n rinnakkaisseminaarissa tiistaina puhunut Andrew Pace esitteli OLCL WorldSharea, joka on eräänlainen tulevaisuuden kirjastojärjestelmän ja verkkokirjaston yhdistelmä. Kyseessä on uuden sukupolven järjestelmä, jollaisia esimerkiksi Marshall Breeding on peräänkuuluttanut artikkelissaan New Library Collections, New Technologies: New Workflows. WorldShare on alusta ja kokoelma erilaisia appseja eli sovelluksia, joilla kirjastot voivat tarjota käyttäjilleen yhdeltä luukulta e-aineistoja, tietokantoja, kirjastojen kokoelma jne.

Kirjastojärjestelmien lisäksi iso uusi juttu kirjastoissa on RFID-tarrojen käyttöönotto ja niitä hyväksikäyttävät laitteet ja sovellukset. Library RFID Ltd:n omistaja Nick Fortune kertoi kuluvana vuonna tehdystä kansainvälisestä tutkimuksesta RFID:n käytöstä kirjastoissa. Suurin osa vajaasta 500 vastauksesta tuli Britanniasta ja toiseksi eniten Australiasta, kirjastoista eniten vastasivat yleiset kirjastot. Kyselyn tavoite oli käyttöselvityksen lisäksi myös välittää käyttäjille tietoa mitä muut käyttäjät pitävät esim. eri toimittajista ja tarroista, ja toisaalta toimittajille tietoa miten he onnistuvat käyttäjien mielestä.

 Andrew Pace: OLCL WorldShare

Kyselyn mukaan investointeja perusteltiin kulujen leikkaamisella, varaston hallinnan parantamisella, strategisista syistä, turvallisuuden lisäämisellä ja paremmalla tilankäytöllä.

Fortunen mukaan tutkimuksen oletuksena oli, että RFID:tä käytetään yhdessä kirjastojärjestelmän kanssa, sen integraatio muihin järjestelmiin ja standardien noudattaminen on tärkeää. Tulokset olivat kuitenkin osoittivat, että RFID:tä käytetään eri lailla kuin kuviteltiin: integrointi ei ollut merkittävää, eikä standardeja tunneta. Ilmeisesti kirjastoissa on käytössä rinnakkain RFID-tarroja ja muita merkitsemistapoja (ja siten rinnakkain sekä RFID-laitteet että muu lukutapa), koska esim. Britanniassa vain puolet vastanneista kirjastoista oli tarroittanut koko kokoelman. Vastauksista selvisi, etteivät käyttäjät tienneet minkä tyyppisiä tarroja käytettiin ja millä tekniikalla tarrat kommunikoivat kirjastojärjestelmän kanssa. Lieneekö edellinen mitenkään yhteydessä siihen, että käyttäjät eivät olleet innokkaita suosittelemaan toimittajia muille kirjastoille.

Suomalaisista kokemuksista RFID-käyttöönotosta kertoi Eevaliisa Colb. Hänen mukaansa Helsingin Yliopiston kirjaston RFID-tarrojen käyttöönoton syyt olivat melko yhtenevät Fortunen tutkimustulosten mukaan sillä erotuksella, että HUK:ssa tavoitteena on ottaa myös käyttöön innovatiivisia applikaatioita.

IFLA Helsinki 2012 näyttelyosastolla oli mukana P.V. Supa, joka on yksi kotimaisista RFID-tarrojen toimittajista. Heillä oli esittelyssä erilaisia RFID-tekniikkaan perustuvia älyhyllyjä, kuten palautusautomaatti, joka kertoo mihin RFID-tekniikalla varustettuun palautushyllyyn tämän pitäisi laittaa kirja, tai itsepalveluna toimiva lainaus-palautus-automaatti-kaappi.

IFLA 2012 : Osa 3 Pilvipalvelut ja yksityisyyden suoja verkossa

Pilvipalveluilla tarkoitetaan yleensä verkon kautta jaettavia palveluita tai tiedon säilytystä, jossa ohjelmistoja ja laitteita ylläpitää kolmas osapuoli. Palvelulle on näin olennaista, että tiedon varsinainen varastointipaikka voi olla hyvinkin kaukana, ja tietoa käytettäessä sitä joudutaan siirtämään erilaisten hallinnollisten alueiden läpi.

IFLA 2012 Helsingin ohjelmassa osallistuin Cloud computing -sessioon,  joissa pureuduttiin sekä pilvipalvelun teknisiin että juridisiin kysymyksiin, että käsiteltiin myös verkossa liikkuvan tiedon yksityisyyttä.

Internet Societyn edustajan Christine Runnegarin mukaan yksityisyyden suojaamiseksi Internetissä liikuttaessa on erilaisia keinoja, mutta myös erinäinen määrä tapoja kalastella käyttäjien henkilötietojen lisäksi myös kaupallisessa tarkoituksessa hyödyllisiä tietoja. Nettiä käyttäessämme jätämme sinne jalanjälkiä halukkaiden seurattavaksi. Tietoa annetaan monella tavalla rekisteröitymällä erilaisiin palveluihin tai vaikka rekisteröitymällä IFLA:an - useimmin lukematta sopimusta ennen hyväksymis-painikkeen painamista.  Amazonin ja Googlen e-kirjoja lukiessa järjestelmään tallentuu tieto miten pitkällä kirjassa ollaan menossa, mitä kirjasta haettiin ja monestiko se avattiin. Erilaisia tietoja keräämällä yritykset tunnistavat käyttäjiä ja näin esimerkiksi Mac-tietokoneen käyttäjälle tarjotaan palvelussa kalliimpia hotellihuoneita kuin muille. Runnegarin mukaan yksityisyyden suojaamiseen on kuitenkin todella herätty ja ei-toivottun seuraamisen estämiseksi kehitetään jatkuvasti uutta arsenaalia.

Kuva Manoj Kulkarnin esityksestä. 

Pilvipalveluiden avulla organisaatio voi keskittyä varsinaiseen osaamisalueeseensa IT-infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon sijaan. Palvelun muita etuja ovat mm. halvat perustamiskustannukset, nopea käyttöönotto, muokattavuus, joustava käyttö ja mahdollisuus käyttää uusia innovaatioita. Pilvipalveluiden avulla organisaatio voi saada käyttöönsä myös asiantuntijuutta ja kehittyneitä palveluita, joihin sillä ei itse olisi mahdollisuuksia.

Cloud computing -sessiossa puhuneiden Clifford Lynchin että Patrick D. Flahertyn mukaan pilvipalveluiden käyttöön liittyy joukko riskejä, jotka kannattaa huomioida palvelua suunnitellessa. Lynchin mukaan palvelun hinnoittelussa tulee ottaa huomioon myös varsinaisen ylläpitomaksun lisäksi mahdolliset tiedonsiirtomaksut. Flahertyn lainsäädäntöön ja yksityisyyden ja datan suojaamiseen liittyvässä puheenvuorossa hän toi esille mahdollisuuden tiedon väärinkäyttöön ja altistumisen vieraan maan lainsäädännölle ja säännöksille kun tietoa siirretään. Toisaalta hän kysyi, miten organisaatioiden läpinäkyvyyden vaatimukset täyttyvät kun pilveen tallennetusta tiedosta ei useinkaan itse asiassa tiedetä mihin se on varastoitu ja miten sitä käsitellään ja jaetaan.

Kirjastojen näkökulmasta pilvipalveluiden turvallisuuteen kohdistuu erityisiä vaatimuksia, koska toisaalta kirjastoihin julkisina laitoksina kohdistuu tarkempia yksityisyyden suojan säännöksiä ja vastaavasti kirjastojen tietojärjestelmiin tallentuu henkilötietojen lisäksi yksilön mieltymyksiin ja toimintaan liittyvää sensitiivistä tietoa.

Pilvipalvelua suunnittelevan tulisikin selvittää mihin tieto lopulta varastoidaan ja miten siihen päästään käsiksi. Mikäli tieto siirtyy eri maiden verkkojen läpi, onko näissä maissa kunnolliset lait jotka suojaavat siirrettävää tietoa, ja missä määrin nämä lait eroavat oman maan lainsäädännöstä. Erona Flaherty mainitsi esim. Yhdysvaltain Patriot Act-lain, joka hänen mukaansa mahdollistaa tietojen luovutuksen viranomaisille useita muita maita herkemmin. Flaherty esitti lopuksi tarkistuslistan varmistettavista kysymyksistä, jotka löytyvät myös hänen artikkelistaan.

IFLA 2012 : Osa 2 Asiakkaiden muuttuvat tarpeet ja liikkuvat kirjastonhoitajat

Useassa tämänvuotisen IFLA:n luennossa käsiteltiin asiakkaiden muuttuvia tarpeita, ja mitä kirjastoilla on annettavissa Google-sukupolvelle. Dianne Cmor ja Peter Sidorko Hong Kongista kyseenalaistivat maanantai-iltapäivän uljaasti otsikoidun session Generation Google needs us kysymällä onko todellakin näin? Hongkongilaisten yliopistojen kirjastojen asiakkaille tehdyn tutkimuksen asiakkaiden kokemista tarpeista ainoastaan asiakkaiden kokema kirjaston tietopalvelun tarve on laskenut. Oppilailla ei ole käsitystä mitä kirjastonhoitajat tekevät, vaan he nojaavat tiedonhaussa kavereihin. Cmorin ja Sidorkon mukaan kärjistäen voidaan sanoa kirjaston henkilökuntaa tarvittavan kun haetaan tietä vessaan.

Pyörälläkin pääsee asiakkaan luo

He esittivät kysymyksen, onko kirjasto oikeasti jäänyt ajasta jälkeen, onko järkeä opettaa enää tiedonhakua vaan onko oikeampi kohde sensemaking eli informaatiolukutaidon sijaan digitaalisen lukutaidon lisääminen - sen sisäistäminen, ettei Googlen ensimmäinen tulos ole aina oikein. Hongkongilaisten suosituksena on: hakukoneet hakukonemaisiksi, resurssien mainostus, brändin luominen ja arvojen esilletuominen, avun tarjoaminen verkossa. Keskeistä on olla persoonallinen sekä verkossa ja tiskissä.

Myös Lynn Silipigni Connawayn esittelemän Yhdysvalloissa ja Britanniassa opiskelijoiden keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan asiakkaat kokevat mukavuuden ja helppouden olevan tärkeintä: kirjastonhoitajan kanssa halutaan puhua kasvotusten tai sähköisesti esim. tekstiviesteillä, kun ei haluta liikkua esim. lukupaikalta ja jättää tavaroita valvomatta. Tähän tarpeeseen vastaa Lili Luonv esittelemä yhdysvaltalaisten kirjastojen My Info Quest tekstiviestipalvelu, jossa asiakas voi lähettää kirjastonhoitajalle kysymyksen tekstiviestillä. Tätä palvelua arvostetaan, koska tekstiviestintä on tälle kohderyhmälle luonteva kommunikointimuoto ja palvelua voi käyttää vaikka ei olisi kirjastossa tai Internet ei olisi käytössä. Vaikka kirjastonhoitajan auktoriteettiin luotettiin ja näiltä saatua vastausta pidettiin luotettavana, osa vastaajista piti kirjastonhoitajalle tekstaamista vähän outona ja ikävänä ettei vastausta saanut aina saman tien.

Tiukkaa dataa asiakkaiden kysymyksistä on kerätty Susan Archambaultin esittelemässä tutkimuksessa, jossa Loyola Marymount Universityn kirjastossa tallennettiin kaikki asiakkaiden tekemät kysymykset sähköisellä Gimlet-alustalla syksyllä 2009. Tässä kyselyssä todettiin, että teknologiaan, kirjastomateriaaleihin ja kirjaston tiloihin kohdistui kuhunkin neljännes kysymyksistä, ja tiloista toiseksi kysytyin oli täälläkin wc-tilojen sijainti. Kyselyn tuloksena kirjasto lisäsi visuaalisia opasteita ja hankki sähköisiä valokuvakehyksiä. Työelämässä puhutaan paljon paperittomasta toimistosta, mutta täällä teknologisten kysymysten kärjessä olivat kopionti- ja tulostusmahdollisuudet. Huomionarvoista seurannan tulosten hyödyntämisessä on mahdollisuus kohdentaa resursseja uudella lailla, esim. kyseisessä kirjastossa aloitti kiertävä Business Librarian, joka palvelee kirjastopisteessä silloin kun siellä seurannan mukaan tehdään eniten kysymyksiä mutta liikkuu siirrettävän palvelupisteen kirjaston ulkopuolella asiakkaiden tavoitettavissa.

Sara Wintage Gray:
Reference librarianship on the fly 

Liikkuvia kirjastonhoitajia on puolestaan tutkinut Sara Wintage Gray. Hänen mukaansa nykypäivänä ei asiakkaille riitä, että on olemassa virtuaalinen 24/7 webchat ja mobiilipalvelut, vaan kirjaston on kurkotettava ohi fyysisten ja virtuaalisten kirjastotilojen ja kohdatava kirjaston asiakas todellakin keskellä katua. Monelle kirjastonhoitajalle tämä kauhistuttava oman mukavuusalueen ulkopuolelle ojentautuminen on hänen mukaansa astumista oudolle alueelle: ”An area of ambiguity, a sort of social limbo.”

Uppsalan yliopiston kirjastossa asiakkaita houkutteli eräänlainen ruumiiton kirjastonhoitaja: syksyllä pitkin kampusta liimattiin QR-koodiflyereita, jotka veivät kirjaston sivulle ja tervetulotoivotukseen: ”Uusi opiskelija? Tervetuloa ylioistoon ja kirjastoon, tule hakemaan kirjastosta tervetulopussisi.” Kampanja oli arvatenkin suosittu.

IFLA 2012 : Osa 1 Googlaamisen helppous ja kauhistus eli tarvitaanko kirjastoa vielä

IFLA 2012 Helsinki 1-15.8.2012 

Tämän vuoden kansainvälisen IFLA World Library and Information Congress 78th IFLA General conference and Assembly - IFLA 2012 Helsinki-tapahtuman teemana oli Libraries now! Inspiring … suprising … empowering. Itselleni tapahtuma oli luonnollisesti suprising - yllättävä - olinhan mukana ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen miellyttävä yllätys oli avajaisissa erinomaisen puheen pitäneen Helena Rannan jälkeen musiikillisen ilotulituksen järjestänyt Iiro Rantala.

Joka vuosi eri puolilla maailmaa järjestettävässä konferenssissa oli tänä vuonna ennätyslaaja osanotto: yhteensä meitä oli noin 4000 osallistujaa, delegaattia, esittelijää ja vapaaehtoista. Tapahtuman pääpaikka oli Messukeskus, jonka lisäksi konferenssiin kuului pre- ja post-retkiä sekä vierailuja kirjastoissa konferenssin aikana.

Viiden päivän konferenssiin oli saatu mahdutettua hämmentävä määrä erilaisia luentosessioita ja pienempiä keskustelutilaisuuksia. Valitsin omaan ohjelmaani lähinnä it-alaan liittyviä sessioita sekä kirjastojen muuttuvaa roolia käsitteleviä puheenvuoroja, joista olen tähän matkaraporttiin koonnut herättelevimmät ja innoittavimmat aiheet. Valitettavasti konferenssin esitykset eivät ilmeisesti tule verkkoon, joten linkit vievät esitysten artikkeleihin tai esitysten taltiointeihin.

Googlaamisen helppous ja kauhistus eli tarvitaanko kirjastoa vielä

Yksi päivien pääpuhujista oli valtakunnan päälehdessäkin 13.8. palstatilaa saanut Virginian yliopistossa Yhdysvalloissa professorina toimiva Siva Vaidhyanathan. Hän on julkaissut vuonna 2011 teoksen The Googlization of everything (And Why We Should Worry). Konferenssin aikana kolmessa eri sessiossa esiintyneen Vaidhyanathanin keskeinen väite on, ettei ole olemassa avointa tietoverkkoa nimeltä Internet, vaan vain yritysten hallitsema, hajanainen verkko, jonka yhteentoimivuus on vielä hakusessa ja tiedon saatavuudesta ja oikeellisuudesta määrää mörkö nimeltä Google.

Siva Vaidhyanathan 

Google lähtökohta oli hyvä: tehdä World Wide Web käytettäväksi. Yritys ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan lyhyessä ajassa siitä on tullut Vaidhyanathanin mukaan webin vartija, joka ainakin länsimaissa hallitsee isoa osaa kommunikaatiosta ja siitä mikä on oikeaa ja hyvää ja millaista tietoa webin sisällöstä ruudulle tuodaan. Google on huomaamatta mukana yhä enemmän ihmisen arjessa: se hoitaa sähköpostimme ja tallentaa tiedostomme, kertoo sopivat ajoreitit ja kartat ja ylipäätään näyttää miltä maailma näyttää. Myös näkymämme verkkoon muuttuu personoiduksi ja paikalliseksi, kun hakutulokset ja mainokset määräytyvät meistä verkkoon välittyvän tai meidän itsemme sinne antaman tiedon mukaan. 

Googlen tavoite on sen omien sanojensa mukaan ”to organize the world’s information and make it universally accesible” - ja Vaidhyanathan kysyy kuka sille antoi tämän tehtävän? Google on aloittanut kirjastoprojektin , jolla se kertoo haluavansa auttaa meitä säilyttämään tietoa esim. tulvilta ja tulipaloilta - varmassa tallessa serverifarmilla? Vaidhyanathanin pääpointti on: Google on yritys, joka toimii yrityksen tavoin ja voi myös kadota; kirjastot ja arkistot eivät häviä. Hän ehdottaa aloitettavaksi laajan The Human Knowledge -projektin, jossa UNESCO, halukkaat ja kykenevät kansalliskirjastot, akateemiset ja kunnalliset kirjastot loisivat yhdessä jotain enemmän kuin pelkän digitaalisten kirjojen kokoelman. Se olisi monikielinen, linkitetty, verkotettu, saavutettavissa oleva, vakaa, riippumaton, konsensusta ja eroja kuvaava kokonaisuus, jossa näkyisi inhimillinen läsnäolo.

Kirjastoille on Vaidhyanathanin mukaan tämänkin jälkeen tarvetta: ne eivät suinkaan muuttuisi virtuaalisiksi, vaan olisivat naamakkain olemisen ja keskustelun paikkoja.