IFLA 2012 : Osa 5 Avointa dataa ja kansainvälisyyttä

Avoimeen dataan liittyviä kysymyksiä käsiteltiin keskiviikon National Libraries and open data -sessiossa. Elisabeth Niggemann Saksan kansalliskirjastosta muistuttu, että kirjastojen katalogit ovat itse asiassa aina olleet avoimia mistä on voitu olla ylpeitä. Tekniikan muutos on sulkenut datan, ja päätös jättää datavarannot avaamatta on historiallisessa perspektiivissä perusteluja vaativa päätös. Hän muistutti kuitenkin, että avaamisen jälkeen kirjastojen ei ole enää helppo määritellä olemassaolonsa tärkeyttä, ja datan avaaminen pitää tehdä harkitusti. Gildas Illien Ranskan kansalliskirjastosta kuvasti datan avaamista kuin lennoksi kuuhun - yhtä fiktionaalista ja mahtavaa kuin Tintin kuulento. Illienin mukaan toisaalla avatut muiden alojen datavarannot voivat nostaa myös kirjastodatan merkitystä, ja päästään oikeasti käsiksi linkitettyyn avoimeen dataan.

Alkuviikon teknologiapainotteisen tarjonnan jälkeen päätin konferenssin viimeisenä päivänä laajentaa tajuntaa myös oman osaamisalueen ulkopuolisilla luentoja ja kuulla mitä Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella tapahtuu kirjastomaailmassa. Valinta palautti mieleen kaiken pilvihötön ja tekniikan ylistyslaulun jälkeen kirjaston peruskysymykset ja kirjastojen merkityksen ympäröivälle yhteisölleen.

Manoj Kulkarni: Empowering Library Users, Establishing Channel of
Communication for Service Quality Expectations of Trainers from
Government Administrative Training Institute (ATI) Libraries in India

Kuuntelemani sessiot olivat Empowering library users to solve problems: our stories sekä Building collaboration between LIS educators and practitioners in developing countries: transcending barriers, creating opportunities. Näistä ensimmäinen sisälsi esitelmiä kirjastonkäytön tutkimuksista sekä tutkimustulosten hyödyntämisestä käytännössä. Tähän sessioon kuului myös aiemmin esittelemäni Susan Archambaultin Gimlet-tutkimus. Jälkimmäinen käsitteli kirjasto- ja informaatiotieteen opetuksen suhdetta käytäntöön kehittyvissä maissa.

Ajatuksia herättävin esitys oli Manoj Kulkarnin puheenvuoro, jossa hän kertoi kaikissa Intian osavaltioissa sijaitsevissa State Administrative Training Institutes -oppilaitoksissa tehty selvityksestä, jossa kartoitettiin kirjastonkäyttäjien odotuksia kirjaston palveluista. Tutkimustulokset voivat suomalaisiin oloihin tottunutta aluksi ehkä hymyilyttää, mutta eivätkö esimerkiksi nämä tärkeimmiksi listatut odotukset päde myös meillä:

• Tila: In the institute the library should be considered as a place for knowledge and wisdom. The catalogue should be a reliable source of information about the holdings of the library.
• Palvelut: Library materials should be shelved promptly
• Henkilöstöstä: The library staff should offer a personalized service to locate a document when users want. The library staff should be approachable, welcoming and courteous.

Chuima Saccanand, Thaimaa: Building collaboration
between LIS educators and practitioners in Thailand. 

Ehkä lievästä konferenssiväsymyksestä johtuen torstai-iltapäivän luentojen sisällön sijaan huomioni kiinnittyi esiintyjissä ja esityksissä ilmeneviin eroihin, ja pääsin vertailemaan kansallisten stereotypioiden todenperäisyyttä sekä tekemään huomioita kansallisista eroavaisuuksista. Olimme omalla konferenssiporukalla, vastoin kansallisen stereotyypin mukaista tuppisuista käytöstä, hakeneet aktiivisesti kontaktia ulkomaisiin konferenssivieraisiin, ja niin saimme jutella mm intialaisten, etelä-afrikkalaisten, brasilialaisten, brittien, saksalaisten sekä monien muiden ihmisten kanssa niin kirjastoista eri maissa kuin sopivista tuliaisista ja ostospaikoista sekä iloisesti yllättäneestä helteisestä viikosta ja Helsingin kaupungin konferenssivieraille tarjoamasta joukkoliikennekortista. IFLA 2012 Helsingin parasta antia uusien tutkimusten, innovaatioiden ja tapausesimerkkien rinnalla olikin juuri tuo kansainvälisyys: kuulla mitä muualla tapahtuu ja ymmärtää missä me olemme menossa.

Seuraava IFLA järjestetään elokuussa 2013 Singaporessa. Tämänvuotisen kokemuksen perusteella suosittelen lämpimästi muillekin!

IFLA 2012 : Osa 2 Asiakkaiden muuttuvat tarpeet ja liikkuvat kirjastonhoitajat

Useassa tämänvuotisen IFLA:n luennossa käsiteltiin asiakkaiden muuttuvia tarpeita, ja mitä kirjastoilla on annettavissa Google-sukupolvelle. Dianne Cmor ja Peter Sidorko Hong Kongista kyseenalaistivat maanantai-iltapäivän uljaasti otsikoidun session Generation Google needs us kysymällä onko todellakin näin? Hongkongilaisten yliopistojen kirjastojen asiakkaille tehdyn tutkimuksen asiakkaiden kokemista tarpeista ainoastaan asiakkaiden kokema kirjaston tietopalvelun tarve on laskenut. Oppilailla ei ole käsitystä mitä kirjastonhoitajat tekevät, vaan he nojaavat tiedonhaussa kavereihin. Cmorin ja Sidorkon mukaan kärjistäen voidaan sanoa kirjaston henkilökuntaa tarvittavan kun haetaan tietä vessaan.

Pyörälläkin pääsee asiakkaan luo

He esittivät kysymyksen, onko kirjasto oikeasti jäänyt ajasta jälkeen, onko järkeä opettaa enää tiedonhakua vaan onko oikeampi kohde sensemaking eli informaatiolukutaidon sijaan digitaalisen lukutaidon lisääminen - sen sisäistäminen, ettei Googlen ensimmäinen tulos ole aina oikein. Hongkongilaisten suosituksena on: hakukoneet hakukonemaisiksi, resurssien mainostus, brändin luominen ja arvojen esilletuominen, avun tarjoaminen verkossa. Keskeistä on olla persoonallinen sekä verkossa ja tiskissä.

Myös Lynn Silipigni Connawayn esittelemän Yhdysvalloissa ja Britanniassa opiskelijoiden keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan asiakkaat kokevat mukavuuden ja helppouden olevan tärkeintä: kirjastonhoitajan kanssa halutaan puhua kasvotusten tai sähköisesti esim. tekstiviesteillä, kun ei haluta liikkua esim. lukupaikalta ja jättää tavaroita valvomatta. Tähän tarpeeseen vastaa Lili Luonv esittelemä yhdysvaltalaisten kirjastojen My Info Quest tekstiviestipalvelu, jossa asiakas voi lähettää kirjastonhoitajalle kysymyksen tekstiviestillä. Tätä palvelua arvostetaan, koska tekstiviestintä on tälle kohderyhmälle luonteva kommunikointimuoto ja palvelua voi käyttää vaikka ei olisi kirjastossa tai Internet ei olisi käytössä. Vaikka kirjastonhoitajan auktoriteettiin luotettiin ja näiltä saatua vastausta pidettiin luotettavana, osa vastaajista piti kirjastonhoitajalle tekstaamista vähän outona ja ikävänä ettei vastausta saanut aina saman tien.

Tiukkaa dataa asiakkaiden kysymyksistä on kerätty Susan Archambaultin esittelemässä tutkimuksessa, jossa Loyola Marymount Universityn kirjastossa tallennettiin kaikki asiakkaiden tekemät kysymykset sähköisellä Gimlet-alustalla syksyllä 2009. Tässä kyselyssä todettiin, että teknologiaan, kirjastomateriaaleihin ja kirjaston tiloihin kohdistui kuhunkin neljännes kysymyksistä, ja tiloista toiseksi kysytyin oli täälläkin wc-tilojen sijainti. Kyselyn tuloksena kirjasto lisäsi visuaalisia opasteita ja hankki sähköisiä valokuvakehyksiä. Työelämässä puhutaan paljon paperittomasta toimistosta, mutta täällä teknologisten kysymysten kärjessä olivat kopionti- ja tulostusmahdollisuudet. Huomionarvoista seurannan tulosten hyödyntämisessä on mahdollisuus kohdentaa resursseja uudella lailla, esim. kyseisessä kirjastossa aloitti kiertävä Business Librarian, joka palvelee kirjastopisteessä silloin kun siellä seurannan mukaan tehdään eniten kysymyksiä mutta liikkuu siirrettävän palvelupisteen kirjaston ulkopuolella asiakkaiden tavoitettavissa.

Sara Wintage Gray:
Reference librarianship on the fly 

Liikkuvia kirjastonhoitajia on puolestaan tutkinut Sara Wintage Gray. Hänen mukaansa nykypäivänä ei asiakkaille riitä, että on olemassa virtuaalinen 24/7 webchat ja mobiilipalvelut, vaan kirjaston on kurkotettava ohi fyysisten ja virtuaalisten kirjastotilojen ja kohdatava kirjaston asiakas todellakin keskellä katua. Monelle kirjastonhoitajalle tämä kauhistuttava oman mukavuusalueen ulkopuolelle ojentautuminen on hänen mukaansa astumista oudolle alueelle: ”An area of ambiguity, a sort of social limbo.”

Uppsalan yliopiston kirjastossa asiakkaita houkutteli eräänlainen ruumiiton kirjastonhoitaja: syksyllä pitkin kampusta liimattiin QR-koodiflyereita, jotka veivät kirjaston sivulle ja tervetulotoivotukseen: ”Uusi opiskelija? Tervetuloa ylioistoon ja kirjastoon, tule hakemaan kirjastosta tervetulopussisi.” Kampanja oli arvatenkin suosittu.

IFLA 2012 : Osa 1 Googlaamisen helppous ja kauhistus eli tarvitaanko kirjastoa vielä

IFLA 2012 Helsinki 1-15.8.2012 

Tämän vuoden kansainvälisen IFLA World Library and Information Congress 78th IFLA General conference and Assembly - IFLA 2012 Helsinki-tapahtuman teemana oli Libraries now! Inspiring … suprising … empowering. Itselleni tapahtuma oli luonnollisesti suprising - yllättävä - olinhan mukana ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen miellyttävä yllätys oli avajaisissa erinomaisen puheen pitäneen Helena Rannan jälkeen musiikillisen ilotulituksen järjestänyt Iiro Rantala.

Joka vuosi eri puolilla maailmaa järjestettävässä konferenssissa oli tänä vuonna ennätyslaaja osanotto: yhteensä meitä oli noin 4000 osallistujaa, delegaattia, esittelijää ja vapaaehtoista. Tapahtuman pääpaikka oli Messukeskus, jonka lisäksi konferenssiin kuului pre- ja post-retkiä sekä vierailuja kirjastoissa konferenssin aikana.

Viiden päivän konferenssiin oli saatu mahdutettua hämmentävä määrä erilaisia luentosessioita ja pienempiä keskustelutilaisuuksia. Valitsin omaan ohjelmaani lähinnä it-alaan liittyviä sessioita sekä kirjastojen muuttuvaa roolia käsitteleviä puheenvuoroja, joista olen tähän matkaraporttiin koonnut herättelevimmät ja innoittavimmat aiheet. Valitettavasti konferenssin esitykset eivät ilmeisesti tule verkkoon, joten linkit vievät esitysten artikkeleihin tai esitysten taltiointeihin.

Googlaamisen helppous ja kauhistus eli tarvitaanko kirjastoa vielä

Yksi päivien pääpuhujista oli valtakunnan päälehdessäkin 13.8. palstatilaa saanut Virginian yliopistossa Yhdysvalloissa professorina toimiva Siva Vaidhyanathan. Hän on julkaissut vuonna 2011 teoksen The Googlization of everything (And Why We Should Worry). Konferenssin aikana kolmessa eri sessiossa esiintyneen Vaidhyanathanin keskeinen väite on, ettei ole olemassa avointa tietoverkkoa nimeltä Internet, vaan vain yritysten hallitsema, hajanainen verkko, jonka yhteentoimivuus on vielä hakusessa ja tiedon saatavuudesta ja oikeellisuudesta määrää mörkö nimeltä Google.

Siva Vaidhyanathan 

Google lähtökohta oli hyvä: tehdä World Wide Web käytettäväksi. Yritys ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan lyhyessä ajassa siitä on tullut Vaidhyanathanin mukaan webin vartija, joka ainakin länsimaissa hallitsee isoa osaa kommunikaatiosta ja siitä mikä on oikeaa ja hyvää ja millaista tietoa webin sisällöstä ruudulle tuodaan. Google on huomaamatta mukana yhä enemmän ihmisen arjessa: se hoitaa sähköpostimme ja tallentaa tiedostomme, kertoo sopivat ajoreitit ja kartat ja ylipäätään näyttää miltä maailma näyttää. Myös näkymämme verkkoon muuttuu personoiduksi ja paikalliseksi, kun hakutulokset ja mainokset määräytyvät meistä verkkoon välittyvän tai meidän itsemme sinne antaman tiedon mukaan. 

Googlen tavoite on sen omien sanojensa mukaan ”to organize the world’s information and make it universally accesible” - ja Vaidhyanathan kysyy kuka sille antoi tämän tehtävän? Google on aloittanut kirjastoprojektin , jolla se kertoo haluavansa auttaa meitä säilyttämään tietoa esim. tulvilta ja tulipaloilta - varmassa tallessa serverifarmilla? Vaidhyanathanin pääpointti on: Google on yritys, joka toimii yrityksen tavoin ja voi myös kadota; kirjastot ja arkistot eivät häviä. Hän ehdottaa aloitettavaksi laajan The Human Knowledge -projektin, jossa UNESCO, halukkaat ja kykenevät kansalliskirjastot, akateemiset ja kunnalliset kirjastot loisivat yhdessä jotain enemmän kuin pelkän digitaalisten kirjojen kokoelman. Se olisi monikielinen, linkitetty, verkotettu, saavutettavissa oleva, vakaa, riippumaton, konsensusta ja eroja kuvaava kokonaisuus, jossa näkyisi inhimillinen läsnäolo.

Kirjastoille on Vaidhyanathanin mukaan tämänkin jälkeen tarvetta: ne eivät suinkaan muuttuisi virtuaalisiksi, vaan olisivat naamakkain olemisen ja keskustelun paikkoja.