perjantai 14. lokakuuta 2011

Pitkä matka Joensuuhun

Matkustin torstaina elämäni ensimmäisen kerran Joensuuhun Avoin kirjasto 2013-hankkeen kutsumana. Matka kesti niin pitkään, että lentäen olisin päässyt Karibialle samassa ajassa. Mutta jostain syystä junamatkoilla pystyy keskittymään töihin paremmin kuin tylsällä reittilennolla jonnekin rannalle, ja Pohjois-Karjalankin maisemat olivat ihan kauniita. Koettakaa tekin kestää loppuun seuraava pitkä runoelmani mieleeni päällimmäiseksi jääneistä aiheista.

Aamupäivän innostunut fiilikseni vaihtui hämmennykseen Tampereelta saapuneiden Petri Tonterin ja Eeva-Riitta Peltosen esitysten edetessä– miten voi noin hyvin säilyttää mielenrauhan näin keskeneräisen kirjastojärjestelmän kanssa? Aurora koostuu tällä hetkellä kolmesta osasta: asetukset, asiakaspalvelu ja aineistonhallinta, joista PallasExtraan pohjautuva asiakaspalvelu toimii selaimessa, asetukset ja aineistonhallinta työasemalle asennettavalla client-ohjelmistolla. Hankintaosion sanotaan pohjautuvat nykyiseen Origoon, mutta siinä on Eeva-Riitan mukaan vielä jonkin verran korjattavia kohtia. Hyvä parannus PallasProhon on, että Aurorassa parametrejä pystytään muuttamaan pitkälti kirjastoissa, tosin laina-aikojen hallinta on melkoinen sekamelska. Järjestelmään on tulossa päivitys marraskuussa, joka toivottavasti korjaa osan virheistä – eikä aiheuteta lisää uusia - ja Petrin mukaan pävityksillä onkin saatu korjattua ohjelman kaatuilua. Uusi Aurora on nyt enemmän modulaarinen kuin toimittajan vanhat järjestelmät, mutta moduulien kesken on kuitenkin ongelmia, koska niille on ilmeisesti määritelty päällekäisiä toimintoja.

Me kirjaston sisällä ajattelemme varmaan asioita välillä liian vaikeasti ja kuvittelemme asiakkaiden ajattelevan tietojen maailmaa Boolen operaattorien mukaan. Eeva-Riitta kertoi, ettei Arenan tarkka haku toimi oikein kun sinne laittaa useita hakutekijöitä, mutta asiakkaat ovat hyvin tyytyväisiä ja kertovat löytävänsä kaikenlaista mukavaa. Tassu ylös lukija: kuka aloittaa Googlen haut tarkennetun haun kautta?

Aamupäivällä intouduttiin puhumaan myös vaatimusmäärittelyistä, niiden puutteesta ja siitä, kantsisko tehdä jotain yhteisesti. Kirjastojärjestelmän vaatimusten määrittely ei ole mikään pikku suupala, joten olisi hyvä jos saataisiin yhteisesti aikaan vaikka jonkinlainen pohja tai sapluuna siitä, mitä ominaisuuksia järjestelmissä olisi hyvä olla. Tästä olisi hyötyä niin kirjastojen kesken kuin myös järjestelmäntoimittajille viestinä mitä me oikein haluamme.

Tampereen tietokannan konvertoinnista Marc21-formaattiin oli seurannut muutamia epämiellyttäviä seikkoja. Järjestelmässä oli toistettu 084-luokkakenttää, mutta konversiosääntöihin ei oltu kirjattu mitä sen toistumille tehdään, joten ohjelma oli arponut tiedonhaussa merkityistä hyllypaikoista milloin minkäkin, mistä oli seurannut ylimääräistä liikehdintää virkailijoiden keskuudessa – katsonpa täältä, pieni hetki, ei ollut siellä, katsotaanpa sitten tuolta. Tosi kiva.

Konversio todisti myös kaksi muuta Anna Viitasen raportissakin kerrottua virhemahdollisuutta: kenttien toistaminen vaikka säännöt sen kieltävät ja kentän jääminen toisen kentän alle. Eli kannattaisi tehdä kunnon testikonversio, jotta mahdollisesti havaittaisiin toistuvat virheet ja ne voitaisiin ottaa huomioon varsinaisessa konversiossa.

Onko kirjasto tulevaisuudessa vain logistinen järjestelmä vai digitaalinen järjestelmä kyseli Matti Sarmela Kirjastot.fi:stä, ja väitti, että hykyiset järjestelmät on suunniteltu enemmän tai vähemmän toimitus- ja ylläpitoprosessien hallintaan. Mitkä ovat tulevaisuuden tehtävät, missä käyttäjät ovat ja mitä haluavat? Eipä vastausta löytynyt tänäänkään, mutta järjestelmien hankinnan kannalta pitäsi joskus löytää kirjastokiikarit joilla näkisi kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päähän mikä meitä siellä odottaa. Nyt voi vain kuunnella jotain epämääräisiä aaltoja ja virtoja. No näin epämääräisesti Matti ei sentään puhunut. Mutta jos yhteisluettelo olisi toiminnassa ja sitä käytettäisiin, jo se olisi todella radikaali muutos nykytilanteeseen, kun yksittäisiin kirjastoihin tarvittaisiin kevyempiä järjestelmäiä. Ideaalissa tilanteessa kirjastot voisivat poimia haluamansa palvelut pilvipalveluiden joukosta. Utopiaako? Jotain uutta oli Antti Pakarisen mielestä nähtävissä jo Tukholman kirjaston uusilla webbisivuilla. Papukaijamerkit niille jotka keksii mitä ne on ja kommentoi tänne.

Ennen loppukiriä katsottiin vielä Kyyti-kirjastojen sivuja. Projektin tuotteena Kyytin asennusprofiili ja moduulit ovat vapaasti ladattavissa ja hyödynnettävissä. Sivujen tuotanto on hyvää vauhtia siirtymässä osaksi normaalia kirjastotyötä ja palvelimen ja ohjelmiston ylläpito on jo osittain ulkoistettu. Sivusto ei selvitysten mukaan ole varsinainen asiakkaden hang-a-round-paikka, vaan sitä käytetään tiedonhakuun ja omien tietojen ylläpitoon.

Vieraanvaraiset joensuulaiset säästivät oman hankkeensa esittelyn viimeiseksi, joten arvuuttelujen varaan jää, miten herkullista keskustelua työviikon päätteeksi käytiin. KirjastoWikistä kannattaa käydä katsomassa Olli-Antti Kivilahden kooste Mitä Kohalla on tarjolla. Kehittämistyötä vaatii ainekin osakohteiden luettelointi sekä hankintamoduulin muokkaaminen. Käännös on myös iso tehtävä, vaikka se kuulemma käännösohjelmalla sujuisikin näppärästi. Kehittämistyö kuulostaa kuitenkin luovalta: koska me saadaan etähyllynäkymä, jolla voi katsella jonkin kirjan vieressä kirjahyllyllä olevia kirjoja aakkosten molempiin suuntiin?






6 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen kerran.minun logiikallani tämä koko kirjastokentän vaatimusmäärittely olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Parempi siis nyt kuin ei koskaan. Suomi on niin pieni kielialue, että yksi järjestelmä kaikille ja siihen yhteisluettelo, niin voitaisiin säästää runsasti säätämistä ja keskittyä muuhun kirjastoissa.
    Hurjaa kuultavaa on myös tuo Aurora.
    Tästä pitää jutella lisää kun sulattaa nuo kaikki asiat.

    VastaaPoista
  2. Tuo Tukholman uusi verkkokirjasto on minusta hyvä. Se järjestelee hakutulokset paremmin kuin esim. Arena.

    Haepa esim. Stieg Larssonin kirjoittamia kirjoja. Itse ainakin olisin hakemassa Suomessa suomenkielisiä kirjoja ja Ruotsissa ruotsinkielisiä kirjoja.

    Arenassa ilman asiakkaan tekemiä rajauksia Stiegin suomenkieliset romaanit ovat listassa vasta neljännellä "välilehdellä". Tukholmassa ne ovat 2.-4. listassa ensimmäisellä sivulla. Arenassa joutuu tekemään kaksi rajausta ennen kuin saa samankaltaisen hakutuloksen kuin Tukholmassa.

    Tästä ominaisuudestahan tukholmalaiset puhuivatkin jonkin verran, kun kävimme siellä tutustumassa heidän verkkokirjastoonsa. He hallinnoivat omaa indexiään ja luovat sinne sääntöjä, jotka tuottavat asiakkaalle "oikeampia" hakutuloksia. Sellaisia, joita asiakkaiden voisi kuvitella olevan hakemassa. En nyt tiedä, toimiiko tuon uuden hakukoneen taustalla oikeasti tuo toiminnallisuus, mutta tuntuisi ainakin siltä.

    Minusta oli myös hyvä tuo ominaisuus, jossa hakutuloksissa näkyy kirjan kansi, tekijä, kirjan nimi ja lyhyt kuvaus kirjan sisällöstä. Selailuun ne ovat suht riittävät tiedot. Sarjan osan kun saisi vielä näkyviin heti, niin oisi kiva. ;)

    Anneli Österman

    VastaaPoista
  3. Jäipä kommentista pois, että käytin Pikiä vertailukohtana.

    VastaaPoista
  4. Tukholman kirjaston uusilla sivuilla oli sellainen kätevä ominaisuus, kun haki teoksen sijaintikirjastoa, sai samalla kartan, missä kirjasto oikeasti sijaitsee. Tosi näppärää ja informoivaa.

    VastaaPoista
  5. Tuo KOHA-tieto oli antoisinta tässä. Konkretiaa,kiinnostavaa. - Aurora-jutut kuulostaa siltä pyrstö ja nokka tarttuu-jutulta,huhhuh.

    VastaaPoista