Joskus aika valuu käsistä hyödyllisesti

Mikä tässä maailmassa oikein on, että viikot lyhenevät ja kuudaudet vaihtuvat entistä nopeammin? Juuri kun ole ajatellut, että nythän tätä aikaa on ihan kourakaupalla, niin hetken päästä istut tyhjän paperin ääressä ja kellokortti senkun kilkkaa työkavereita kotimatkalle.


Keskiviikko oli mukava poikkeus, sillä olin mukana Rovaniemen kaupunginkirjaston ja Lapin ELY-keskuksen järjestämässä Data- ja digitointi -koulutuksessa, johon luennoijiksi oli kutsuttu Esa-Pekka Keskitalo Kansalliskirjastosta ja Petri Tonteri Tampereen kaupunginkirjastosta. 


Lähden liikkeelle takaperin kuin Martin Amisin Ajan suunta. Koulutuspäivän alkuun sysänneet perimmäiset kysymykset esitettiin iltapäivällä, jolloin saatiin kuulla ja nähdä Lapissa tehtyjä erilaisia palveluita kuten Meri-Lapin paikallistietoa esittelevä Lasmarkki, Sallawiki ja Lapponica. Jotkut palveluista ovat ehtineet jo parinkymmenen vuoden ikään, ja vaikka ne ovat olleet aikanaan varmaan erinomaisia töitä, on aika ajamassa pikkuhiljaa ohi. Iso kysymys on, miten erilaisten tietokantojen jatkot järjestetään, ylläpidetäänkö niitä, ja tosi iso kysymys: löytävätkö asiakkaat ja Google nämä palvelut? Jos pitää tietää mistä maakunnasta kirjailija on, jotta osaisi kirjaston ylläpitämille kirjailijasivuille, niin vähemmän innostuneen hakijan surffaus voi viedä ihan jonnekin toisille rannoille. 


Vastauksia kysymyksiin saatiin jo aamulla Esa-Pekan luennosta Digitoitavan aineiston elinkaaren hallinta, jonka olisin halunnut kuulla jo aikaa sitten. En ole varsinaisesti ollut tekemisissä aineistojen digitoinnin kanssa, mutta silti myönnän syyllistyneeni vakavaan virheeseen: digitoinnista tulee mieleen ensiksi skannaaminen, toiseksi joku palvelin mihin ne laitetaan ja jos hyvin käy niin kolmanneksi mietin miten ne tuodaan asiakkaille tarjolle. Tämän päivän jälkeen toivon ajattelevani ensin digitaalisen aineiston elinkaaren hallintaa. Innokkaille lisää tietoa löytyy Kansallisen Digitaalisen kirjaston PAS-hankkeen sivuilta.


Kirjastojärjestelmän näkökulmasta päivän ahaa-elämykset sain Petrin aiheesta "Semanttinen web - miksi "normi-web" ei riitä?". Aiheen ymmärtää jotenkuten ja ajoittain, mutta syvemmin pohtiessa aivot menevät solmuun. Joitakin tuttuja termejä ja ajatuksia esityksestä löytyi, joiden toteutuksen toivon siirtyvän myös tulevaan kirjastojärjestelmään. 


Petri avasi semanttista webia ja RDF-standardin käyttöä palikka-vertauksella. Semanttisessa webissä dataan lisätään kuvaavaa tietoa, joka yhdistää erilliset tiedot koneenkin ymmärrettävässä muodossa. Lainaan nyt Petriä: tietokoneelle kerrotaan, että Veikko Huovinen on kirjailija, tekemisen verbiin on kirjoittanut liitetään tieto, että tämä on nyt tekemistä. Kirjaan Hamsterit liitetään tieto, ettei nyt puhuta pikkuisesta jyrsijästä. Ja kun kone löytää nämä kolme entiteettiä - eli oliota -  se ymmärtää pienessä konemielessään Veikon kirjoittaneen Hamsterit -kirjan. Eli jos verbiin olisikin liitetty tieto on kuvittanut  niin kone kertoisi Veikon piirelleen Sotkamon kauniilla rannoilla hamsterien kuvia. Toinen asia sitten miten tämä yksinkertaistettu asia kirjoitetaan koodiin. 


Toinen keskeinen kiinnisaamani pointti esityksessä oli kirjastodatan avaaminen, jotta kirjastojen ulkopuolisetkin toimijat voisivat käyttää tuota isoa tietovarantoa  uusissa yhteyksissä - esimerkiksi Lapponican aineisto yhdistettynä  johonkin kirjaston ulkopuoliseen pohjoiseen näkökulmaan. Aihe herätti kysymyksen, miksi kirjastojen datan avaaminen on niin harvinaista Suomessa, eikö osata, eikö ole ajateltu, kuka sen tekisi, voiko sen tehdä ja miten ne datan omistusoikeudet olivatkaan? Jotain kuitenkin on tehty, siitä todisteena Kirjasammon julkistaminen eilen Turun kirjamessuilla.