maanantai 26. syyskuuta 2011

Modulaarisuus ei ole pelkkiä palikoita


Projektin ensimetreiltä asti olen miettinyt integroitujen ja modulaaristen kirjastojärjestelmien eroja. Hankeraha-anomuksessa yhdeksi projektin tehtäväksi määritellään modulaarisen kirjastojärjestelmän tai integroidun kirjastojärjestelmän käytettävyyden selvitys yleisissä kirjastoissa. Termejä piti jonkin aikaa makustella ennen kuin asia alkoi valjeta siinä määrin, että siitä osaa jotain sanoa.

Kirjallisuuden mukaan – esimerkiksi Jarmo Saartin artikkelissa Kirjastojärjestelmien tietotekninen ympäristö -  integroidulla järjestelmällä tarkoitetaan, että järjestelmän sisällä voidaan siirtyä saumattomasti toiminnosta toiseen. Kirjastojärjestelmissä tämä käytännössä tarkoittaa, että voimme ylläpitää kokoelmatietoja ja hoitaa asiakaspalvelun yhdellä järjestelmällä. Kirjastojärjestelmät nyt! –selvityksessä kirjoittajat kutsuvat tällaista ohjelmistoa dinosaurukseksi – eikä nyt ilmeisesti puhuta pienistä ja vikkelistä velociraptoreista vaan niistä hitaista jättiläisistä.

Modulaarisuus puolestaan tarkoittaa avoimista ja yhteensopivista järjestelmistä koostuvaa palvelua. Ajatellaanpa PallasProta, joka on selkeästi integroitu järjestelmä, sisältää se myös erikseen hankittavia palikoita, kuten PallasIntro, Kotipalvelu, Seuranta. Mutta sinällään se ei ole modulaarinen järjestelmä. Kun PallasProhon lisätään Arvo-palikka, jolla saadaan hoidettua hankinnan toimintoja yhden toimittajan kanssa, se muuttuu jossain määrin modulaariseksi. Modulaarinen ympäristö pitää sisällään erillisiä järjestelmiä, jotka pystyvät kommunikoimaan keskenään. Arvolla tilauksia hoitavat tuskin kaipaavat tältä osin vanhaa hyvää aikaa.

Nykypäivänä ollaankin siirtymässä pois isoista integroiduista ohjelmista palvelukeskeiseen arkkitehtuuriin eli SOA-malliin. Siinä toiminta perustuu erillisiin järjestelmiin, selkeisiin rajapintoihin ja standardeihin, jotta tietoa voidaan vaihtaa järjestelmien välillä ja molemmat järjestelmät vielä ymmärtävät mistä puhutaan. Järjestelmät toimivat omina kokonaisuuksinaan, niitä kehitetään erikseen mutta huolehditaan siitä, että yhteensopivuus säilyy. Erityisesti kunnissa tähän pyritään, lukekaapa vaikka kolmen tietohallintojohtajan kirjoitus. Pointti on siis siinä, että työ tehtäisiin vain kertaalleen, ja palveluissa hyödynnettäisiin jo valmiita palveluita. Vai mitä ajattelette: eikö olisi somaa kun uuden asiakkaan tiedot saisi suoraan jostain tietokannasta (joo, ehkä se on turhan toiveikasta, vastaan tulee varmaankin erilaiset tietoturvakysymykset). Mutta modulaarisuus on ihan kiva juttu, kuten Simonin kissa tylsän päivän jälkeen. 

3 kommenttia:

  1. Loistoidea kertoa projektista blogissa. Tätä saa lukea omassa rauhassa ja tahdissa itselle sopivaan aikaan. Ja ihan parasta, kun avaat näitä termejä - kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hyvä meininki. Ehkä tämän blogin lähestymistavan myötä kirjastojärjestelmiä voidaan helpommin kehittää sieltä käsin, missä järjestelmän kanssa ollaan päivittäin tekemisissä. Paljastuukin, ettei järjestelmäasiat mitään salatiedettä ole. Hyvä hyvä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kannustuksesta! Projektin virallisiin papereihin nämä asiat kirjataan myös jossain muodossa, mutta jo tätä toista teksiä kirjoittaessa huomasin, että asiat selkenevät itsellekin kun niitä yrittää avata lukijoille.

    VastaaPoista